skip to Main Content
Business Excellence Finland Oy ammattilaiset@erinomainen.fi

Resurssi- vai virtaustehokkuus palkitsemistekijänä?

Kuinkahan monessa organisaatiossa on alkaneen vuoden tulostavoitteet sidottu virtaustehokkuuteen ja sen parantamiseen?

(Jos olisin ihan perusPäivinä tätä kirjoittanut, olisin olettanut ison osan bonuspalkkiotekijöistä liittyvän resurssitehokkuuteen …)

kingman_pieni

 

Tunnustan: saan kicksejä oheisesta kuvasta 🙂

Kyseessä on John Kingmanin kaavan havainnollistus. Lievästi yksinkertaistaen:

  • Kingman osoitti, miten läpivirtausaika (tai jonoaika) riippuu resurssien käyttöasteesta ja vaihtelun määrästä.
  • Mitä suurempi vaihtelu, sen pidempi läpivirtausaika (jos resurssitehokkuus pidetään vakiona).
  • Mitä suuremmaksi resurssitehokkuus halutaan, sen pidempi on läpivirtausaika, ellei vaihtelua saada pienennettyä.
  • Käyrän muoto on erittäin epälineaarinen, kuten kuva osoittaa. Kingman todisti, että systeemi on erittäin herkkä vaihtelun vaikutukselle erityisesti silloin, kun resurssin käyttöaste on suuri.

No miten ihmeessä tämä liittyy palkitsemiseen?

Asiakkaat useimmiten arvostavat oikea-aikaisesti ja nopeasti tuotettua palvelua (tietysti myös kerralla oikein-periaatteella tuotettua). Eli asiakkaat arvostavat virtaustehokkuutta.

Hyvään virtaustehokkuuteen päästään vaihtelua pienentämällä ja vaihteluun varautumalla.

Jos yksisilmäisesti asetetaan tulostavoitteet resurssitehokkuuden maksimoimiselle, ilman, että samalla vahvasti asetetaan painetta läpivirtausajan lyhentämiselle, ajetaan asiakastarpeen täyttämisen ja kassavirran kannalta karille.

Mikäli resurssitehokkuuden maksimointi on ensisijainen tavoite, johtaa se työjonojen ja keskeneräisten töiden määrän kasvuun, joka puolestaan sekä heikentää kykyä tuottaa palveluita tai tuotteita asiakkaalle sujuvasti ja nopeasti.

Somasti siinä ammutaan itseä nilkkaan asiakkaiden, kassavirran, ketteryyden ja sujuvuuden kustannuksella.

 

Back To Top