skip to Main Content
Business Excellence Finland Oy ammattilaiset@erinomainen.fi

Pekka pohtii Cortésin mallia

Miten Hernán Cortés voitti vähillä miehillä ja muutamalla hevosella monisatatuhatpäisen atsteekkivaltakunnan – voimmeko oppia asiasta?

 

Espanjan oman historian perinteisiin kuului, että kaikki näillä löytöretkillä tehtiin demokraattisella pohjalla. Näin menettelivät myös Elisabetin aikaiset seikkailijat Tudorien Englannissa, sillä kaikkein voimakkainkaan johtaja ei voinut vaarallisissa tai eristyneissä olosuhteissa määrätä oman tahtonsa mukaan elleivät miehet olleet suostuvaisia. Selkäänpuukottajia ei tiukissa paikoissa voinut olla.

 

Emme tiedä, miltä tämä kaikki Cortésista tuntui ja mitä epäilyksiä hänellä oli itsellään, sillä hän oli liian varovainen paljastaakseen koskaan omia tunteitaan. Niistä perusteista, joilla hän taivutti sotilaansa lähtemään kanssaan Méxicoon, meillä on vain typistetty muunnelma. Kerrotaan, että ennen lähtöään hän istui rannalle neuvottelemaan kunnes konsensus oli saavutettu. Osa miehistä lähti takaisin laivoille mutta ne, jotka jäivät, olivat asian puolella ja Cortésin takana.

 

Näistä puheista saa vaikutelman ehdottomasta itseluottamuksesta, ja on mielenkiintoista panna merkille että Cortés niissä niin kuin aina myöhemminkin tällaisissa tilanteissa piti miehensä mukana kuvassa eikä koskaan ottanut mitään tärkeää askelta, joka olisi voinut saattaa hänet taisteluun ilman näiden vapaaehtoista tukea.

 

Tämä alaisten suostumukseen perustuva johtajuus, jolla on juurensa Espanjan historiassa samoin kuin Uuden maailman matkoissa ja rajaseutuilmapiirissä, on yksi Cortésin huomattavimpia ominaisuuksia.

 

Miten me johdamme? Eri tilanteisiin on eri malleja, tietenkään Cortésin malli ei sovi joka paikkaan.

 

Pekka O. Einistö

Liikkeenjohdon konsultti – LJK

partner, Business Excellence Finland Oy

 

Lähde:

Hammond Innes:

Conquistadorit – espanjalaiset valloittajat

Weilin+Göös, 1973

Back To Top