skip to Main Content
Business Excellence Finland Oy ammattilaiset@erinomainen.fi

Kynsilaukka, konsultit ja kantti

Paraneeko margariini vaihtamalla?

Mitä me muka teemme väärin, kysyin itseltäni kuullessani, että työpaikallemme on taas kerran rynnimässä konsulenttilauma. Meille kerrotaan miten työmme tehdään paremmin ja tuottavammin.
Olemme mielestäni osaava työyksikkö. Työtapamme ja kykymme kuljettaa prosessia eteenpäin on yksi tämän alan parhaista. Kuinka ja miten sitä enää parannat? Kuvio on syntynyt vuosien kuluessa ja hioutunut sujuvan tasaiseksi, kuin jokiveden huuhtoma pohjakivi.

Yhtä kaikki. Olen ollut niin pitkään työelämässä mukana, että tiedän konsultointikuvion toistuvan tietyin väliajoin. Ikävä kyllä, useimmiten se maistuu rahat pois -meiningiltä. Ikivanhoja ja lainattuja ideoita kierrätetään uusina hieman toisin sanavalinnoin. Kun kolmesti on ollut mukana, tietää taatusti mitä neljännessä ja viidennessä on edessä. Niin, kahvihuoneessa riittää hyviä nauruja vielä kuukausia näiden agitaatiotilaisuuksien jälkeen.

Kaikki tämä on kestettävä. Mentävä virran mukana ja hymyiltävä. Tiedostaen sen tosiasian, että vaikka jotain uusia kommervenkkejä luodaankin työnkulkuun, palaamme entiseen, tuttuun ja turvalliseen ennen pitkää.

Nyt minun on pyydettävä anteeksi sinulta lukijani.

Kuten tähän astisesta tekstistä ymmärsit, olen alan ammattilainen, huipputekijä ja osaaja. Mielestäni minun työssäni ja osaamisessani ei ole mitään muuttamista. Tästä huolimatta en kutsuisi itseäni muutosvastaiseksi, vanhaksi pieruksi tai änkyräksi. Ja monet ovat ne alalle tulijat, jotka olen opastanut tämän ammatin saloihin sekä tämän yrityksen erityispiirteisiin.
Minun on tunnustettava, että mitä enemmän mietin konsulttilaumaksi kutsumieni ihmisten ilmaantumista työpaikalle, sitä intensiivisemmin ajattelen, että entäs jos?
Oman työn ja työnkuvan tunteminen on hieman kuin maku- ja hajuaisti. Ne kaikki voivat turtua. Kynsilaukka maistuu omassa suussa hyvälle, mutta toisen henkäyksessä kammottavalle.
Huomaan jopa pelkääväni. Pelko tulee omasta sokeudesta omalle työlle.

Mielleyhtymä singahtaa ravintoterapeuttiin, konsultti hänkin. Mutta hänet miellän auttajaksi, en niinkään negatiiviseksi tahoksi kuin nämä työpaikan ulkopuoliset tulijat, tietäjät, itämaan viisaat. Ravintoterapeutti auttaa minua nauttimaan elämästäni, syömään terveellisemmin, kehoani jaksamaan paremmin ja pitkässä juoksussa jopa ehkäisemään vääristä ruokatottumuksista johtuvia sairauksia.

Myönnän, että organisaatio ei saa sammaloitua, ei sementoitua paikalleen.

Tuloksen tekemisen kattoa ei kukaan pysty määrittelemään, mutta alaraja on helppo sanoa, kannattamattomuus.

Jos tulos ei kehity vuosi vuodelta, on vika löydettävä jostain. Onko se yleinen taloudellinen tilanne, virheelliset investoinnit, markkinointi vai yksinkertaisesti me, me jotka näitä tuloksen tekemisen instrumentteja käytämme. Olemmeko osanneet virittää ne soimaan oikein samassa sävelessä koko organisaation kanssa? Kaipaako koko organisaatio kunnon ravistelua?

Huomaan itse, että alkuperäinen ajatusmallini heittää häränpyllyä. Jos tulokkailla on idea, niin katsotaan se, kokeillaan sitä. Sovelletaan se mahdollisimman hyvin meidän omaan tekemiseemme. Mitään ovea ei suljeta eikä siltoja polteta. Voimme aina palata entiseen malliin jos uusi ei olekaan parempi. Tai ainakin noukkia siitä uudesta parhaat palat itsellemme, kuin rusinat pullasta.

Heillä on meitä parempi käsitys siitä miltä me näytämme ulkoa päin. He tuntevat myös kilpailijamme. Jos hyvin käy, olemme jonkin ajan kuluttua parempia kuin koskaan osasimme kuvitellakaan. Muutos lähtee myös meistä itsestämme. Olenko valmis oppimaan uutta, onko minulla kanttia nähdä asiat uudessa valossa?
Niin, mitäs me ennen syötiin kun ei ollut Flooraa?

Ps. Lämpimät kiitokset sinulle, ihana asiakkaamme, tuosta yllä olevasta tilityksestä!!

Back To Top